Lomaa kaikesta

Laitimmaisetkin lahjat ostettu. Ja hirveesti tehty kaikkea. Mutta mies oli mieltä, ettei ennen joulua enää lasketa. Hyvähän sen on sanoa, kun se ei ole laittanut ristiin kovinkaan montaa tikkua. Mutta huomenna reaalistuvasta lomasta on niin hyvä mieli, että menköön.

Mikä hevimätössä miestäni niin kovin kiehtoo?

Luin ensin väärin. Mikä hevimätössä mielestäni niin kovin kiehtoo? Le ero. Niin, niin pieni, mutta niin niin suuri, sillä edelliseen olisin voinut vastata kahdella sanalla. Ei mikään. Nyt joudun käyttämään kaikkiaan 19 sanaa.

Oisko nopeus, melodiat, riffit, aggressiivisuus, voimakkuus, synkkä kansitaide, johonkin kuuluminen, pään nyökyttely, jopa ravistelu, hevimättäjien persoonallisuudet, suggestiivisuus, seksi ja päihteet?

Tuttu juttu.

Aihe

Pepsi Maxia tässä lipitän. Kahvikupista.

Unohdin antaa vaimolleni viime viikkoiset lonnimiset sovittavan kirjallisen aiheen. Tässä se nyt tulee: Mikä hevimätössä miestäni niin kovin kiehtoo?

Karvas karkilla lääkitty tappio viikolla 3

Näinhän siinä jälleen kävi, että mies vei voiton. Huomaan olevani paljon parina viikon päivänä ja muina ei mitään -tyyppiä, joka kuvitelee, että se riittää kirkkaasti voitoon. Mutta eihän se riitä. Ei silloin, kun vastustajana on vähän (joka)päivässä, paljon viikossa -henkilö. Neljällä pisteellä kärsin tappion, ja kuulemma saan siksi järjestellä paikkoja ja pyykätä, jotta olisi erään sitten mukavampi palata kotiin viikonloppuaan toisaalla viettämästä.

Olen projektin kanssa toistaiseksi vaiheessa. Tosin tiskasin. Aloitan siivoamisen aina tiskillä, koska se on melkeinpä mukavinta. Ja kun työtason saa tyhjäksi astioista, tuntuu kuin olisi jo tehnyt hurjan paljon ja enää on ihan, ihan vähän jäljellä.

Ostin karkkia. Ostan aina karkkia, kun olen yksin kotona. Ou nou, se oli toinen kerta tällä viikolla. Ensin ajattelin, etten mainitse asiasta. Että menköön, kun on vähän poikkeustila ja näin. Mutta aika kuitenkin nopeasti totesin, että ei ole ihan liikaa järkeä laatia itselleen sääntöjä ja sitten ihan itse rikkoa ne.

Että toistaiseksi ollaan pisteissä miinuksella. Pitänee kääriä hihaa, sillä ensiviikko loppuu yhteisen puhteemme osalta lyhyeen. Otan ja lähden ja teen ennen joulua korkeintaan piparkakkutalon systerin kanssa, enkä edes sitäkään, koska osallistun vain sen koristeluun, enkä niin paljon siihenkään, sillä ranskanpastilleja on paljon mukavampi syödä kuin liimailla tomusokeritahnalla piparkattoon.

Rangaistuspostauksen aihetta kotiin saapuvaksi odotellessa.

Viikko 3: Keskiviikkona kerrataan eiliset

Tiistaina jäi koulusta kävely väliin. Oli kiilusilmäinen kiire kiillottelemaan kodin pintoja. Vuokranantajille kun piti kieliä, että ollaan kotikunnollisia. Pullaakin leivoin sitten kesän nolla ja viisi. Mutten tavallista, vaan piparkakkutaikinalla ja taloussuklaalla höystettyä. Tavallaan hyvää, mutta yksi kerrallaan todellakin riittää. Jättivät mokomat kävijät kuitenkin kahvit väliin. Että suottapa sotkin jauhoilla työtason. Mutta tasapainoisen elämän tuoksu, siltä eivät välttyneet.

Tänään vietiin viimeistä tenttiä tälle vuodelle. Kevyt oli kotiin köpötellä, vaikka kaduilla tuuli ja asvaltti kiilsi.

Kahdelta päivältä kerääntyi kymmenen pistettä (yhteensä 22) ja koti kerrassaan kunnossa -merkki.

Kaamotus

Talviuni tekisi terää. Unta palloon peiton alla pimeimmän ajan yli. Kovin olisi mukavaa se.

23 pistettä.

Mitään en tee ilmaiseksi

Ja sekin piti vielä kertoa, että liitinpä ihan vapaaehtoisesti myös karkkikontrollin pistejärjestelmään. Kerran viikossa saa ostaa ilman menetyksiä, mutta muuten maksankin sitten viisi pistettä mellihankinnoistani. Toistaiseksi ei ole tarvinnut. Suklaakalenterin päivittäispalanen toimii nikotiinilaastarina.

Paripuhteesta lienee tulossa kokonaisvaltaisen elämänhallinnan työkalu. Voiskohan gradusivusta saada vaikka neljä pistettä, ja hammaslääkärin varaamisesta ehkä ainakin sen sata (jos nyt ylipäänsä aikoja on vuoden sisälle saatavissa)? En edes pelkää käyntiä. En vaan saa soitettua. Oon jo neljä vuotta ollut soittamatta, miksi nyt soittaisin? Saamattomuuden suomenennätys.

Viikko 3: Maanantaina ora et tora, tehdään työtä ja riidellään

Viikonloppuna en tehnyt kuin velvollisuuteni. Pesin vessan ja yleishyötyilin kahden pisteen verran.

Mutta jälleen maanantaina näyttää massiivisen paljon paremmalta. Koulusta kotiin kävellen. Latasin matkakorttiin viimeksi kauden sijasta arvoa, joten siinähän säästää ihan selvää rahaakin. No en tiedä loppupeleissä. (Kaikkinaiset menemiset tulee hoidettua kuitenkin julkisilla. Kuulun luottomyöhästelijöihin.) Mutta ajatus hyödystä motivoi, vaikkei sillä sitten niin mitään tekemistä minkään tositodellisuuden kanssa olisikaan.

Kotona tuli järjesteltyä vaatteita ja sen sellaista paikalleen. Vuokrafilmin palautin ja kaupassakin kävin. Iltapalaksi karjalanpiirakoita (no en tehnyt itse, vaikka osaankin, pulikkakin löytyy), munapersiljavoita (kyllä, voita) ihan itse revittyä salaattia ja palasteltua kurkkua, joka miehen mielestä oli oudon väristä, mutta maistui minulle. Sauvasekoitin vieläpä vadelmia, ananasta, maitorahkaa, Bulgarian jogurttia, tavallista maustamatonta jogurttia ja greippimehua (appelsiini toimii paremmin) juotavan juoksevaksi.

Jälkkäriksi muheva riita, jonka kuluessa muun muassa käsken miehen käyttää mahdollisia aivojaan, ja kerron että jos se jo käyttää, niin sitten sillä on vaan tosi huono maku. Vatapainoksi saan kuulla, että on tosi hyvä, että vietämme joulun erillään, koska pilaisin vaan kaikkien sen sukulaisten joulun. Epäilemättä.

Eilen illalla miehellä oli muutakin syytä iloon. Ei meinannut saada unta, kun oli kuulemma liikaa hyviä asioita elämässä, että ennättäisi nukkua. Yhtenä mainittuna se, kun kotona on nykyisin siistimpää. Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin.

Koossa 12 pistettä.

Joulusatu

Kolme viisasta miestä kotiin Teneriffalta palajaa. Vaan matkalla tapaavat kuninkaan, joka vaivojaan vaikertaa. Kun on maassa rauha ja hyvää tahto ja yksi huono nainen vain valittaa. Enkä nyt sillä sano, etteikö se oikea ammatti sillä olisi, mutten tyttärelleni toivoisi kuitenkaan.

Mitä sanoo se nainen, kysyvät miehet, ja kuningas rykii kurkkuaan. Se sanoo, että sen poika on jotenkin tärkeä. On nainen vailla järkeä. Sanoo, että poika on joulun lapsi, mutta voi häpeä, on pojalle äidillä lahjoja vain kaksi. Ja nekin tarjoustalosta. Se siitä joulun alkuperäisestä valosta. Rahat lopussa, kun jouluhopussa, eivät asiakkaat vierailla muista. Ovat perheensä parissa, eivätkä velvollisuuksistaan luista.

No hittojako sinä siitä häiriinnyt, ärähtää miehistä musta. Mutta kuningas kulmiaan kurtistaa ja jatkaa valitusta. Kun luulin, että kaikille on maassani hyvinvointia. En siedä korvissani sen huonon naisen napinointia. Että jospa katsastaisitte sen kakaran, ja nyt lyön pöytään puuvasaran. Enkä vastalauseita siedä. Menkää, tai mitä muuten teen, sitä ette unissannekaan tiedä.

Ja niin lähtevät kolme miestä kaukaiseen lähiöön. Soittivat vaimoilleen, että pistäkää jouluoluet vielä kylmiöön. Tuli jälleen näet matkaan mutka, vaikka aikomus tulla nopeasti kotiin oli rutka.

Viisaiden miesten saapuessa pinnapedistään poikalapsi ponkaisee, ja lahjojen perään jo ovella vonkaisee. Emme oikein lahjoista tienneet, sanovat viisaat miehet, kun lapsemme ovat jo suurenneet, eivät ole enää pienet. Pojan äiti älähtää, että arvatahan se piti. Kunkku lähetti miehet, joilla on vain viisaan nimi.

No jotakin miehet mutisivat kuitenkin tuoneensa. Poika nappaa paketit ja juoksee huoneeseensa. Pleikka mallia vanhaa on ja housut so last season. Mutta suklaa on onneksi laktoositon. Että pelastuiko joulunne, kysyvät miehet ymmällään. Poika huutaa huoneestaan, että nappiin ei mennyt, mutta ymmärtää yritetään.

Seuraavana päivänä lukevat miehet lehteä. Etusivulla on kuva hehkeä. Kappas vaan, poiketulle pojalle on järjestetty ilotulitus. Ja mitä kummaa, sehän poika kuuluu olevan kuninkaan aviollinen hairahdus. Kirjoittavat vielä, että niin on etevä se poika, että koko maan pelastaa. Ja muutkin maat hyville tavoille opettaa, jos niikseen tulee, ja vielä huomenna huvittaa.

Sanktio

Kirjoita joulusatu.

Eikä rasita joulu

Hankin jo joululahjat. Olin rupeamassa varsin ripeä. Roppakauppareissullani kului aikaa vaivaiset puolituntia. Tilini taannuttamisessa ei ollut kuitenkaan hätiköinnin makua. Varsin harkitusti liikuin liikkeissä ja tiesin jo edeltä hamuamiseni.

Voitin vaimoni tämän viikon puhtokilvassa pistein 42 -38. Juhlin onnistumistani siiderilimulla.

Viikko 2: Tiistain teoista torstaina

Keskiviikko kului kaukana kotoa, mutta tiistaina tein suurtekoja. Kävellen koulusta kotiin, kauppakäynti, pyykkiä kokonaista kolme koneellista, tiski, roskat ja viimeisimpänä, mutta ei vaarattomimpana, jääkaapin perkaus. En haltioidu vähääkään jännityksestä, joita sisältönsä muististani pyyhkineet muovirasiat malttamattomina tarjoavat. Taloudessame jääkaappijama etenee tyypillisesti pisteeseen, jossa ei tarvitse enää miettiä, että haiseeko se ja onko se homeessa, vaan lähinnä, että kuinkahan paljon pahaa tällä kertaa.
Tiistaitekemisistä kertyneet 17 pistettä kun lisätään entisiin, päästään luvattoman korkeaan lukemaan 38.

Pyykki ja tiski kuuluvat kotitöiden a-ryhmään. En tietenkään tekisi, jos ei tarvitsisi, mutta en kuitenkaan mielessäni kiroile tehdessäni. Molemmissa toimissa kiehtovat systemaattisuudelle asetetut vaatimukset. Pyykin tarkoituksenmukainen ja samalla ekonominen lajittelu pesuun ja mahduttaminen kuivaustelineeseen. Kiehtovaa. Samoin astioiden pesujärjestyksen ja kuivauskaappisijoittelun mahdollisimman säästävä suunnittelu. Minkä logistiikkainsinöörin maailma minussa onkaan menettänyt. Tosin mieltymykset eivät välttämättä korreloi kykyjen kanssa. Muotoillaan siis uudestaan. Minkä työn olenkaan logistiikkasuunnittelussa menettänyt.

Tulipa ensimmäisen kerran testattua voimakkaasti hajustettua pyykkipulveria. Jo oli aika. Ajattelin arkiromanttisesti. Pyykin mukana kotiin kannetaan kainosti kostea kukkaistuoksu kertomaan vaivalla saavutetusta puhtaudesta. Koko päivän voi nuuskia muistoa elämänhallinnastaan. Kuin perjantainen pullantuoksu lapsuudenkodissani, joka supisi maailman sentään olevan selkeällä radallaan. Myönnän, en kylläkään leivo pullaa koskaan. Mutta jos saan pyykkini pestyä, en voi olla kokonaan paha ihminen. Enkö siis ansaitse tuoksu kertomaan teoistani? Tuoksujahan riittää ilmiantajiksi muistakin kodin kosteista töistä. Lisäksi imuriinkin voi kieritellä eteerisiä kuulia. Silitysraudasta en niin tiedä, mutta epäilemättä senkin osalta on jo olemassa jokin raikkaasti tuulahtava ratkaisu. Vielä kun saisi kaappien järjestelyn, vaatteiden viikkauksen, tiskikaapin tyhjennyksen ja lakanoiden vaihdon nuuhkittavaan muotoon. Kätevää. Voisi jo kynnykseltä haistaa, onko se toinen sannut aikaiseksi, ja jos on, niin tarkalleen ottaen mitä.

Viikko 2: Maanantaina mä palasin ruotuun

Viikonlopun kotiteot jäivät yhteen tiskiin. Sekin oli enemmän kuin kaikki muut hyödylliset työt yhteensä. Mutta mulla onkin periaatteita. Opiskelijallakin on oikeus (vaan ei varaa) viikonloppuun.

Vaan tänään, oi, olin ahkera. Tiesin jo aamulla veturin muodoilla varustetun suklaan kalenterista miljoonien muiden tapaan löytäessäni, että enteen puolelle menee. Kone mikä kone.
Ja toimin totisesti raudanlujalla tunteettomuudella. Kävelyä reilu tunti. (Ja jos käväisitte tänään pääkaupungissa ulkona, niin tiedätte, mitä se kuolevaiselta vaati.) Yleistä järjestelyä. Pölyjen pyyhkeämistä (kostealla, ei huiskalla!). Roskain vientiä. Imurointia. Lattian kevyttä pesua.
Ja sitten se puhisi ja suhisi ja yski.

Edellä mainittu tekisi sen 21 pistettä.

Pitkän päivän iltana pistettiin yhteisesti vielä askarteluksi. Kynttilätaidetta. Ei pistetiä, koska oli kivaa.

Tiukka startti

Tiukka startti tälle viikolle, 18 pistettä!

Kävin lenkillä. 50 minuuttia sauvoin sohjossa, 7 p.
Vein roskat kaksi kertaa, 2 p.
Kävin kaupassa kaksi kertaa, 2 p.
Hain kellarista maton, 2 p.
Tyhjensin astioiden kuivauskaapin, 1p.
Palautin pullot, 1 p.
Taittelin torttuja, 1 p.
Hain kukkia ja sommittelin kimpun, 2p.

Vaihdan vielä lakanatkin, 0 p.

Mä lupaan. Mä todella lupaan. Ihan oikeesti lupaan. Mä aidosti lupaan.

Mies pistää viikonloppuna parastaan, vaikka lohikeittoon ei kuulemma paprika sittenkään sovi. Se valmisleipoo joulutorttuja, ostaa ruusuja ja hakee kellarista punapohjaisen maton, jonka päällä tepastelu tuottaa epämääräistä joulutunnelmaa, jota voi tehostaa glögillä ja jouluradiolla.fi.

Mutta sitä, mitä erityisesti toivoin, se ei tee. Lauantai-iltana sanoin, "E ole vaihtanut lakanoita." "Huomenna." Eilen illalla sanoin, "Et ole vaihtanut lakanoita." "Huomenna." "Sanoit jo eilen, että huomenna." "Mutta tänään lupaan."

Jatkossa pitänee aina tarkentaa, että kunhan vaan sanotko vai tarkoitatko. Sitä kun on itse sanotusta vaikea päätellä.

Dementikon vilpittömyys

Eksyin kerran herraskaisten rouvien teekutsuille. Kuppi huulessa ja hämilläni pälyilin erästäkin mummoa, joka leuka ylimyksellisessä kulmassa siiterasi aforismikirjain henkevyyksiä. Hienotunteiset ikätoverinsa osoittivat huokaillen vilpitöntä ihailuaan. Ihanata.

Erkaantuessani kekkereiltä aforistimummo halusi lahjoittaa minulle pinostaan yhden kimpaleen kirjaa. Sattumanvaraisesti valitsin sen, jonka kannessa oli kukka ja kaunokirjoitusta. Kiitin ja kumarsin.

Kuukauden kuluttua tämä viisauden vainolaismummo pysäytti minut kadulla. Tivasi kirjasta. Missä se oli? Missä kirja? Annoin lainaan. Pöllit sen poika perkele!

Ei löytynyt kirjaa, vaikka kolusin joka kolkan huushollistani. Oli minun sitten vaivauduttava kirjakauppaan ja muistini perusteella valittava vastaavanlainen tilalle kukkakortin kera. Kiitos täti, tapaamisiin.

---------

Suihkussa sain ajatuksen. Entä jos pisteitä saisi jatkossa myös liikkumisesta? Minua ainakin motivoisi hölkän startatessa aatos ruhtinaallisista tasoituspisteitä. Kolmestakymmenestä minuutista kolme pistettä ja jokaisesta ylimenevästä kymmenminuuttisesta kaksi pistettä? Sopikaamme näin.

Viikko 1: Perjantai ja pisteet jonoon

Tänään tuli ainoastaan pestyä vessa. Tykkään tavallaan. Olen oppinut nopean ja tehokkaan tekniikan lyhyeksi jääneen ammattilaisurani aikana.
3 p.

Se toinen järjesteli, vei roskat sekä yllätti pizzalla ja perjantaipullolla. 4 p.

Siispä tattarararaa: 24 - 14.

Tuomio: viikonlopun aikana se hoitaa tavallista laajemmat lakana-asiat ja laittaa jompana kumpana päivänä ruokaa.
Ja tappiopostauksen aihe tulee olemaan sesonkiin (joulu) sopiva (lahjat). Muistelin nimittäin taannoin, kuinka -ah- alkuun sitä teki kotiasioita, eikä mieleen olisi koskaan eksynyt vedota niihin myöhemmin. Että sinä nyt, kun minä aiemmin. Ei, vaan minä nyt ja minä varmaan huomennakin, koska meillä ei lasketa. Meillä rakastetaan. Ne olivat päiviä ne.
Aiheeksi tuomitsen tarkalleen ottaen siis seuraavaa: Onko maailmassa yleisesti -ja parisuhteessa erityisesti- vilpittömyyttä?

SAint

Palvelusajan ohjesäännöt siisteydestä iskostuivat ihoni alle. Armeija teki minusta syynääjän, särmääjän ja siloittelijan. SSS -miehen.

Armeijan apotit eivät tee pojista miehiä, vaan puhtauden pyhimyksiä.

Viikko 1: Torstai toivoa täynnä

Toivoa huomisesta, jona lakanat viimein vaihtuvat vailla välitöntä vaikutustani. Mistään kotona tehtävästä en ehkä voisi vähempää pitää kuin petauksesta. Kun olet kivuliaaksi aluksi saanut pedin kuorittua, alkaa varsinainen vitsaus. Jo alulakanan kanssa palaa keskeinen käämi. Tyynyliinat ärsyttävät nekin, mutta tuntuvat suorastaan puolimatkan peräti viihtyisältä krouvilta, kun saapuu pussilakanain aika. Nykyiset peitot (kiitokset apen anopille) ovat käsittämättömän vastaanharovaa materiaalia, ja mittasuhteissakin on jotain hämärää. Tilanteen tuskaisuutta selventänee sekin, että taloudessamme kaikki edellä kuvailtu tapahtuu selkä väärässä sängyn sijainnista johtuen.
Ja niin, löytyy lakanatraumaakin kaiken päälle. Ihan käsittelemättä. Juuri ja juuri muistettavan pienenä kömmin sen pussimallisen sisään koskaan omin avuin ulos löytämättä. Äiti pelasti epäilemättä henkeni, muttei jo murtunutta mielenterveyttäni. Ymmärrä mies, olen petauspolin avohuoltopotilas. Ja niin heitteillä.

Tänään tuli tehtyäkin. Käväisin muussa kuin lähikaupassa. Kuivauskaappi perattu, puhtaat pyykit piilotettu. Yhteensä siis 4 pistettä ja perjantain jo mielessä -merkki. Rivissä rasteja 21(!). Päälle puolet enemmän kuin sillä toisella. On se vaan niin oikeessa siinä, että ennätyksiä rikotaan. Muistan, että joskus meillä on ollut ihan kaksikin päivää siistiä. Mutta että neljä.

Mut hei, myönnä pois poikaseni myös se, etteivät lihaksesi ole tuota kuvaa nähneetkään. Jos näkisivät, eivät tietäisi, mistä yhtään missään siinä on kyse. Tasapuolisuuden nimissä myönnän itse, etten ole ollenkaan noin iso.

Näin meillä

Myönnän. Vaimoni on petrannut. Neljä päivää meillä on ollut siistiä. Ennätyksiä rikotaan tästä edes.

Elän vielä hämmennyksen tilassa. Kaulapannastani muistuttaa enää vain mustelmat. Kuva sijoittuu aikaan ennen tämän viikon alkua.

Niin tai näin, aina väärin päin

Elän skitsofreenikon kanssa. Aina entiseen aikaan mies valitti kotiin tullessaan, kun en ollut siivonnut. Eilen valitus koski sitä, että olin. Ja voi paha, jääkaapissa oli oikeaa ruokaakin. Huonosti menee, sillä sehän on "epäreilua, kun sä oot ollu koko päivän kotona ja sulla on ollu aikaa tehä kaikkee (kotitöitä)." Tsiisus, miten etuoikeutettua.

Tuli mieleen, että ihan kuin joku sekoittaisi keskenään välineen (kotityöt) ja päämäärän (siisti koti ja lihapullia masussa).

Mutta tänään sitten saankin Kirjeen, jossa mainitaan jälleen sotkusta.

Saisko mielipiteen, joka on tehty kestämään aikaa? Ja kirjallisena, jotta on jotain, johon vedota.

Kirje

Rakas oikeamielinen vaimoni. Kiitos, että ilahdutit minua vuokraamalla seitsemän (7) mieleistäsi elokuvaa.
Itsenäisten valintojesi ajankohtakin oli mitä parhain. Minua tuskin olisivat kiinnostaneet tämän viikon dvd ensi-illat.

Kiitos myös aamuisesta huomaavaisuudestasi. Jätit minulle hieman sotkua siivottavaksi. Muutenhan (työssä käyvänä miehenäsi) minulla tuskin olisi mahdollisuuksia koroittaa pistesaldoani.

11 p.

Ei käy

Mies oli mieltä, että pyykkiä pestiinkin liian vähän niihin pisteisiin nähden, joita olin askareesta itselleni autuaasti antanut. Kieltämättä kähinässä oli perääkin. Pätkäisen pisteriviäni kahdella. 17-10.

Mysteerin äärellä

En yleensä tarjoa niinkään hyvää palvelua, että veisin pyykkinarulta nappaamani sukat sen toisen kaappiin. Tänään oli määrä olla toisin. Mutta että mitä. En kertakaikkiaan kykene löytämään laatikkoa, tai edes hyllyä, jossa se sukkiaan säilyttää. Kaapeista köyhään yksiöön ei luulisi mitään kykenevänsä piilottamaan. Ja jos luulisikin, ei edelleenkään ymmärtäisi, miksi.

Viikko 1: Keskiviikkona kokonaan yksin kotona

On ollut kokolailla muutakin kuin kotitekemistä. Silti kävin kaupassa, ruokaa tein, tyhjensin pyykinkuivaustelineen ja kaksi koneellista pyykkiäkin pesuun vein. Hoitelin neljän roskan puuronkin (bio, pahvi paperi ja perus). Suunnitelmissa vielä tiski ja yleinen järjestely. Toteutuessaan kaikki tämä tuottaisi 15 pistettä. Eipä pahasti. Eilisen venyttelypäivän jäljiltä ei näytä kisakunto ainakaan kaventuneen.

Päivän menusta. Olen siinä mielessä mielikuvitukseton kokki, että vaihtelu on otteessani tarpeettoman pitkäjaksottaista. Mutta toisaalta se on myös varsin totaalista. Eli samaa moneen kertaan peräkanaa. Mutta sitten, ei enää koskaan. Nyt suosiossa sunnuntaina kunnialla kokeiltu lihapullaresepti, joka on juuri niin jännittävä kuin ruokaohje nyt voi olla. Nesteenä kermajohdannaisten sijasta colaa.
Osaan näemmä myös tehdä aiolia. Valkosipulia, keltuaisia, sitruunamehua ja mausteita. Sitten pitkänä vanana oliiviöljyä sauvasekoittimen survoessa tahtia. Jännitin, jääkö juotavaksi, mutta tahnaa tuli.

Mietityttää. Muutama päivä muuttunutta elämää takana ja tunnen itseni jo toiseksi. Entisessä syntisessä elämässäni en empinyt viettää kokonaisia päiviä lorvikatarrin kourissa. Vaan nyt mietin kuumeisesti, mitä olisikaan vielä tähdellistä tehtävissä. Onko sekään tervettä.

Ynnäystä. Elikkäs 4 + 15= 19, mikä tulos saa mieleni toiveikkaaksi, sillä kuulin mieheni puhuvan jotakin kymmenestä, vaikka ei raportoinut näemmä olekaan kuin ihan jotain muuta. Tavoitteeni välttää lakanoiden vaihto on lähellä. Eli tiedoksi toiselle osapuolelle: Jos perjantaina voiton perin, sinä petaat pedin.

Iltapuhde

Piereskelin. Olin jo sängyssä. Iltakin oli. Piti mennä nukkumaan.

Vaimoni saapuessa sänkyyn hän kävi jostain syystä kurkkuuni kiinni. Tivasi hajusta - mistä peräisin?

Pian jäin yksin.

Aamulla heräsin sentään vaimoni viereltä. Tuhat pistettä?

Viikko 1: Maanantaina ihan mahottomia tein

Kilpailuhenkisenä ihmisenä juoksen itseni epäilemättä läkähdyksiin jo maratonin ensikurvissa. Onneksi en ehtinyt vielä edes sinne. Tyhjensin kuitenkin kuivauskaapin ja tiskasin poikkeuksellisen suuren (vieras kävi eilen talossa) tiskin. Pulssi pysyi tasaisena. Jopa viittä vaille viihdyin, sillä käytin aikani otollisesti äänidekkarin parissa. Åsa Larsson ja Suden taival. Feministipappi pistää miesten selkiä seinää vasten sutta suojellakseen, samalla kun itse sudin harjalla juomalasin reunaa.

Tiskiharjoista. Niissä on eroja. Uskoin välittömästi lapsuudenkotini Jonnat jätettyäni, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Sini kestää kovaakin käyttöä (no en kyllä tiedä, tiedänkö kovasta, mutta keskikovaa) puolisen vuotta. Appiukon anopilta saatu mikälie kävi käyttökelvottomaksi heti ensikättelyssä.

4 pistettä ja polkaistu käyntiin -merkki.