Näinhän siinä jälleen kävi, että mies vei voiton. Huomaan olevani paljon parina viikon päivänä ja muina ei mitään -tyyppiä, joka kuvitelee, että se riittää kirkkaasti voitoon. Mutta eihän se riitä. Ei silloin, kun vastustajana on vähän (joka)päivässä, paljon viikossa -henkilö. Neljällä pisteellä kärsin tappion, ja kuulemma saan siksi järjestellä paikkoja ja pyykätä, jotta olisi erään sitten mukavampi palata kotiin viikonloppuaan toisaalla viettämästä.
Olen projektin kanssa toistaiseksi vaiheessa. Tosin tiskasin. Aloitan siivoamisen aina tiskillä, koska se on melkeinpä mukavinta. Ja kun työtason saa tyhjäksi astioista, tuntuu kuin olisi jo tehnyt hurjan paljon ja enää on ihan, ihan vähän jäljellä.
Ostin karkkia. Ostan aina karkkia, kun olen yksin kotona. Ou nou, se oli toinen kerta tällä viikolla. Ensin ajattelin, etten mainitse asiasta. Että menköön, kun on vähän poikkeustila ja näin. Mutta aika kuitenkin nopeasti totesin, että ei ole ihan liikaa järkeä laatia itselleen sääntöjä ja sitten ihan itse rikkoa ne.
Että toistaiseksi ollaan pisteissä miinuksella. Pitänee kääriä hihaa, sillä ensiviikko loppuu yhteisen puhteemme osalta lyhyeen. Otan ja lähden ja teen ennen joulua korkeintaan piparkakkutalon systerin kanssa, enkä edes sitäkään, koska osallistun vain sen koristeluun, enkä niin paljon siihenkään, sillä ranskanpastilleja on paljon mukavampi syödä kuin liimailla tomusokeritahnalla piparkattoon.
Rangaistuspostauksen aihetta kotiin saapuvaksi odotellessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti