Eksyin kerran herraskaisten rouvien teekutsuille. Kuppi huulessa ja hämilläni pälyilin erästäkin mummoa, joka leuka ylimyksellisessä kulmassa siiterasi aforismikirjain henkevyyksiä. Hienotunteiset ikätoverinsa osoittivat huokaillen vilpitöntä ihailuaan. Ihanata.
Erkaantuessani kekkereiltä aforistimummo halusi lahjoittaa minulle pinostaan yhden kimpaleen kirjaa. Sattumanvaraisesti valitsin sen, jonka kannessa oli kukka ja kaunokirjoitusta. Kiitin ja kumarsin.
Kuukauden kuluttua tämä viisauden vainolaismummo pysäytti minut kadulla. Tivasi kirjasta. Missä se oli? Missä kirja? Annoin lainaan. Pöllit sen poika perkele!
Ei löytynyt kirjaa, vaikka kolusin joka kolkan huushollistani. Oli minun sitten vaivauduttava kirjakauppaan ja muistini perusteella valittava vastaavanlainen tilalle kukkakortin kera. Kiitos täti, tapaamisiin.
---------
Suihkussa sain ajatuksen. Entä jos pisteitä saisi jatkossa myös liikkumisesta? Minua ainakin motivoisi hölkän startatessa aatos ruhtinaallisista tasoituspisteitä. Kolmestakymmenestä minuutista kolme pistettä ja jokaisesta ylimenevästä kymmenminuuttisesta kaksi pistettä? Sopikaamme näin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti