Toivoa huomisesta, jona lakanat viimein vaihtuvat vailla välitöntä vaikutustani. Mistään kotona tehtävästä en ehkä voisi vähempää pitää kuin petauksesta. Kun olet kivuliaaksi aluksi saanut pedin kuorittua, alkaa varsinainen vitsaus. Jo alulakanan kanssa palaa keskeinen käämi. Tyynyliinat ärsyttävät nekin, mutta tuntuvat suorastaan puolimatkan peräti viihtyisältä krouvilta, kun saapuu pussilakanain aika. Nykyiset peitot (kiitokset apen anopille) ovat käsittämättömän vastaanharovaa materiaalia, ja mittasuhteissakin on jotain hämärää. Tilanteen tuskaisuutta selventänee sekin, että taloudessamme kaikki edellä kuvailtu tapahtuu selkä väärässä sängyn sijainnista johtuen.
Ja niin, löytyy lakanatraumaakin kaiken päälle. Ihan käsittelemättä. Juuri ja juuri muistettavan pienenä kömmin sen pussimallisen sisään koskaan omin avuin ulos löytämättä. Äiti pelasti epäilemättä henkeni, muttei jo murtunutta mielenterveyttäni. Ymmärrä mies, olen petauspolin avohuoltopotilas. Ja niin heitteillä.
Tänään tuli tehtyäkin. Käväisin muussa kuin lähikaupassa. Kuivauskaappi perattu, puhtaat pyykit piilotettu. Yhteensä siis 4 pistettä ja perjantain jo mielessä -merkki. Rivissä rasteja 21(!). Päälle puolet enemmän kuin sillä toisella. On se vaan niin oikeessa siinä, että ennätyksiä rikotaan. Muistan, että joskus meillä on ollut ihan kaksikin päivää siistiä. Mutta että neljä.
Mut hei, myönnä pois poikaseni myös se, etteivät lihaksesi ole tuota kuvaa nähneetkään. Jos näkisivät, eivät tietäisi, mistä yhtään missään siinä on kyse. Tasapuolisuuden nimissä myönnän itse, etten ole ollenkaan noin iso.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti