Mä lupaan. Mä todella lupaan. Ihan oikeesti lupaan. Mä aidosti lupaan.

Mies pistää viikonloppuna parastaan, vaikka lohikeittoon ei kuulemma paprika sittenkään sovi. Se valmisleipoo joulutorttuja, ostaa ruusuja ja hakee kellarista punapohjaisen maton, jonka päällä tepastelu tuottaa epämääräistä joulutunnelmaa, jota voi tehostaa glögillä ja jouluradiolla.fi.

Mutta sitä, mitä erityisesti toivoin, se ei tee. Lauantai-iltana sanoin, "E ole vaihtanut lakanoita." "Huomenna." Eilen illalla sanoin, "Et ole vaihtanut lakanoita." "Huomenna." "Sanoit jo eilen, että huomenna." "Mutta tänään lupaan."

Jatkossa pitänee aina tarkentaa, että kunhan vaan sanotko vai tarkoitatko. Sitä kun on itse sanotusta vaikea päätellä.

Dementikon vilpittömyys

Eksyin kerran herraskaisten rouvien teekutsuille. Kuppi huulessa ja hämilläni pälyilin erästäkin mummoa, joka leuka ylimyksellisessä kulmassa siiterasi aforismikirjain henkevyyksiä. Hienotunteiset ikätoverinsa osoittivat huokaillen vilpitöntä ihailuaan. Ihanata.

Erkaantuessani kekkereiltä aforistimummo halusi lahjoittaa minulle pinostaan yhden kimpaleen kirjaa. Sattumanvaraisesti valitsin sen, jonka kannessa oli kukka ja kaunokirjoitusta. Kiitin ja kumarsin.

Kuukauden kuluttua tämä viisauden vainolaismummo pysäytti minut kadulla. Tivasi kirjasta. Missä se oli? Missä kirja? Annoin lainaan. Pöllit sen poika perkele!

Ei löytynyt kirjaa, vaikka kolusin joka kolkan huushollistani. Oli minun sitten vaivauduttava kirjakauppaan ja muistini perusteella valittava vastaavanlainen tilalle kukkakortin kera. Kiitos täti, tapaamisiin.

---------

Suihkussa sain ajatuksen. Entä jos pisteitä saisi jatkossa myös liikkumisesta? Minua ainakin motivoisi hölkän startatessa aatos ruhtinaallisista tasoituspisteitä. Kolmestakymmenestä minuutista kolme pistettä ja jokaisesta ylimenevästä kymmenminuuttisesta kaksi pistettä? Sopikaamme näin.

Viikko 1: Perjantai ja pisteet jonoon

Tänään tuli ainoastaan pestyä vessa. Tykkään tavallaan. Olen oppinut nopean ja tehokkaan tekniikan lyhyeksi jääneen ammattilaisurani aikana.
3 p.

Se toinen järjesteli, vei roskat sekä yllätti pizzalla ja perjantaipullolla. 4 p.

Siispä tattarararaa: 24 - 14.

Tuomio: viikonlopun aikana se hoitaa tavallista laajemmat lakana-asiat ja laittaa jompana kumpana päivänä ruokaa.
Ja tappiopostauksen aihe tulee olemaan sesonkiin (joulu) sopiva (lahjat). Muistelin nimittäin taannoin, kuinka -ah- alkuun sitä teki kotiasioita, eikä mieleen olisi koskaan eksynyt vedota niihin myöhemmin. Että sinä nyt, kun minä aiemmin. Ei, vaan minä nyt ja minä varmaan huomennakin, koska meillä ei lasketa. Meillä rakastetaan. Ne olivat päiviä ne.
Aiheeksi tuomitsen tarkalleen ottaen siis seuraavaa: Onko maailmassa yleisesti -ja parisuhteessa erityisesti- vilpittömyyttä?

SAint

Palvelusajan ohjesäännöt siisteydestä iskostuivat ihoni alle. Armeija teki minusta syynääjän, särmääjän ja siloittelijan. SSS -miehen.

Armeijan apotit eivät tee pojista miehiä, vaan puhtauden pyhimyksiä.

Viikko 1: Torstai toivoa täynnä

Toivoa huomisesta, jona lakanat viimein vaihtuvat vailla välitöntä vaikutustani. Mistään kotona tehtävästä en ehkä voisi vähempää pitää kuin petauksesta. Kun olet kivuliaaksi aluksi saanut pedin kuorittua, alkaa varsinainen vitsaus. Jo alulakanan kanssa palaa keskeinen käämi. Tyynyliinat ärsyttävät nekin, mutta tuntuvat suorastaan puolimatkan peräti viihtyisältä krouvilta, kun saapuu pussilakanain aika. Nykyiset peitot (kiitokset apen anopille) ovat käsittämättömän vastaanharovaa materiaalia, ja mittasuhteissakin on jotain hämärää. Tilanteen tuskaisuutta selventänee sekin, että taloudessamme kaikki edellä kuvailtu tapahtuu selkä väärässä sängyn sijainnista johtuen.
Ja niin, löytyy lakanatraumaakin kaiken päälle. Ihan käsittelemättä. Juuri ja juuri muistettavan pienenä kömmin sen pussimallisen sisään koskaan omin avuin ulos löytämättä. Äiti pelasti epäilemättä henkeni, muttei jo murtunutta mielenterveyttäni. Ymmärrä mies, olen petauspolin avohuoltopotilas. Ja niin heitteillä.

Tänään tuli tehtyäkin. Käväisin muussa kuin lähikaupassa. Kuivauskaappi perattu, puhtaat pyykit piilotettu. Yhteensä siis 4 pistettä ja perjantain jo mielessä -merkki. Rivissä rasteja 21(!). Päälle puolet enemmän kuin sillä toisella. On se vaan niin oikeessa siinä, että ennätyksiä rikotaan. Muistan, että joskus meillä on ollut ihan kaksikin päivää siistiä. Mutta että neljä.

Mut hei, myönnä pois poikaseni myös se, etteivät lihaksesi ole tuota kuvaa nähneetkään. Jos näkisivät, eivät tietäisi, mistä yhtään missään siinä on kyse. Tasapuolisuuden nimissä myönnän itse, etten ole ollenkaan noin iso.

Näin meillä

Myönnän. Vaimoni on petrannut. Neljä päivää meillä on ollut siistiä. Ennätyksiä rikotaan tästä edes.

Elän vielä hämmennyksen tilassa. Kaulapannastani muistuttaa enää vain mustelmat. Kuva sijoittuu aikaan ennen tämän viikon alkua.

Niin tai näin, aina väärin päin

Elän skitsofreenikon kanssa. Aina entiseen aikaan mies valitti kotiin tullessaan, kun en ollut siivonnut. Eilen valitus koski sitä, että olin. Ja voi paha, jääkaapissa oli oikeaa ruokaakin. Huonosti menee, sillä sehän on "epäreilua, kun sä oot ollu koko päivän kotona ja sulla on ollu aikaa tehä kaikkee (kotitöitä)." Tsiisus, miten etuoikeutettua.

Tuli mieleen, että ihan kuin joku sekoittaisi keskenään välineen (kotityöt) ja päämäärän (siisti koti ja lihapullia masussa).

Mutta tänään sitten saankin Kirjeen, jossa mainitaan jälleen sotkusta.

Saisko mielipiteen, joka on tehty kestämään aikaa? Ja kirjallisena, jotta on jotain, johon vedota.

Kirje

Rakas oikeamielinen vaimoni. Kiitos, että ilahdutit minua vuokraamalla seitsemän (7) mieleistäsi elokuvaa.
Itsenäisten valintojesi ajankohtakin oli mitä parhain. Minua tuskin olisivat kiinnostaneet tämän viikon dvd ensi-illat.

Kiitos myös aamuisesta huomaavaisuudestasi. Jätit minulle hieman sotkua siivottavaksi. Muutenhan (työssä käyvänä miehenäsi) minulla tuskin olisi mahdollisuuksia koroittaa pistesaldoani.

11 p.

Ei käy

Mies oli mieltä, että pyykkiä pestiinkin liian vähän niihin pisteisiin nähden, joita olin askareesta itselleni autuaasti antanut. Kieltämättä kähinässä oli perääkin. Pätkäisen pisteriviäni kahdella. 17-10.

Mysteerin äärellä

En yleensä tarjoa niinkään hyvää palvelua, että veisin pyykkinarulta nappaamani sukat sen toisen kaappiin. Tänään oli määrä olla toisin. Mutta että mitä. En kertakaikkiaan kykene löytämään laatikkoa, tai edes hyllyä, jossa se sukkiaan säilyttää. Kaapeista köyhään yksiöön ei luulisi mitään kykenevänsä piilottamaan. Ja jos luulisikin, ei edelleenkään ymmärtäisi, miksi.

Viikko 1: Keskiviikkona kokonaan yksin kotona

On ollut kokolailla muutakin kuin kotitekemistä. Silti kävin kaupassa, ruokaa tein, tyhjensin pyykinkuivaustelineen ja kaksi koneellista pyykkiäkin pesuun vein. Hoitelin neljän roskan puuronkin (bio, pahvi paperi ja perus). Suunnitelmissa vielä tiski ja yleinen järjestely. Toteutuessaan kaikki tämä tuottaisi 15 pistettä. Eipä pahasti. Eilisen venyttelypäivän jäljiltä ei näytä kisakunto ainakaan kaventuneen.

Päivän menusta. Olen siinä mielessä mielikuvitukseton kokki, että vaihtelu on otteessani tarpeettoman pitkäjaksottaista. Mutta toisaalta se on myös varsin totaalista. Eli samaa moneen kertaan peräkanaa. Mutta sitten, ei enää koskaan. Nyt suosiossa sunnuntaina kunnialla kokeiltu lihapullaresepti, joka on juuri niin jännittävä kuin ruokaohje nyt voi olla. Nesteenä kermajohdannaisten sijasta colaa.
Osaan näemmä myös tehdä aiolia. Valkosipulia, keltuaisia, sitruunamehua ja mausteita. Sitten pitkänä vanana oliiviöljyä sauvasekoittimen survoessa tahtia. Jännitin, jääkö juotavaksi, mutta tahnaa tuli.

Mietityttää. Muutama päivä muuttunutta elämää takana ja tunnen itseni jo toiseksi. Entisessä syntisessä elämässäni en empinyt viettää kokonaisia päiviä lorvikatarrin kourissa. Vaan nyt mietin kuumeisesti, mitä olisikaan vielä tähdellistä tehtävissä. Onko sekään tervettä.

Ynnäystä. Elikkäs 4 + 15= 19, mikä tulos saa mieleni toiveikkaaksi, sillä kuulin mieheni puhuvan jotakin kymmenestä, vaikka ei raportoinut näemmä olekaan kuin ihan jotain muuta. Tavoitteeni välttää lakanoiden vaihto on lähellä. Eli tiedoksi toiselle osapuolelle: Jos perjantaina voiton perin, sinä petaat pedin.

Iltapuhde

Piereskelin. Olin jo sängyssä. Iltakin oli. Piti mennä nukkumaan.

Vaimoni saapuessa sänkyyn hän kävi jostain syystä kurkkuuni kiinni. Tivasi hajusta - mistä peräisin?

Pian jäin yksin.

Aamulla heräsin sentään vaimoni viereltä. Tuhat pistettä?

Viikko 1: Maanantaina ihan mahottomia tein

Kilpailuhenkisenä ihmisenä juoksen itseni epäilemättä läkähdyksiin jo maratonin ensikurvissa. Onneksi en ehtinyt vielä edes sinne. Tyhjensin kuitenkin kuivauskaapin ja tiskasin poikkeuksellisen suuren (vieras kävi eilen talossa) tiskin. Pulssi pysyi tasaisena. Jopa viittä vaille viihdyin, sillä käytin aikani otollisesti äänidekkarin parissa. Åsa Larsson ja Suden taival. Feministipappi pistää miesten selkiä seinää vasten sutta suojellakseen, samalla kun itse sudin harjalla juomalasin reunaa.

Tiskiharjoista. Niissä on eroja. Uskoin välittömästi lapsuudenkotini Jonnat jätettyäni, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Sini kestää kovaakin käyttöä (no en kyllä tiedä, tiedänkö kovasta, mutta keskikovaa) puolisen vuotta. Appiukon anopilta saatu mikälie kävi käyttökelvottomaksi heti ensikättelyssä.

4 pistettä ja polkaistu käyntiin -merkki.