Vecka viis

Tiskaus x 2 = 6 p.
Pyykinpesu x 2 = 4 p.
Imurointi x 1 = 2 p?
Roskiksen tyhjennys x 3 = 3 p.
Käynti kaupassa x 2 = 4 p.
Kukkien hakeminen x 1 = 2 p.
Laitoin ruokaa = 2 p.
Tyhjensin tiskikaapin x 1 = 1 p.

Yhteensä = 24 p.

En ole tosin aivan varma joistakin pisteytyksistäni. Saattaa olla, että olen saanut pisteitä kokoon enemmänkin. Tarkistetaan.

Viikko 4 vetelee viimeisensä

Viimeisimmät kiusaukset. Tein ruokaa, keitin puuroa, järjestelin, tiskasin, tein ruokaa, tyhjensin kuivauskaapin, tiskasin.

3+1+2+3+3+1+3=16

16+14=30

30=tulemus, näkemys ja voitto.

Mies vaihtaa huomenna lakanat. Näin on.

Ja piirtää piristyksekseen kuvan täydellisestä päivästä.

Tihkutalviterveiset

Kaikista suomalaisen talven kiroista huolimatta olen saanut viikon kuluessa kokoon kokonaista 26 pistettä. Kaikki tämä on tapahtunut kuin huomaamatta. En ole erityisemmin ajatellut siistiväni, tamppaavani tai touhunneeni, ja kas, niin vain olen valmista saanut.

Tiistai, viikko 4

Huomenna toisaalle aina perjantaiksi asti. Mies ehtinee sillä aikaa saavuttaa etumatkani, joka toistaiseksi on kohtuullinen. Tänään nimittäin imuroin, pesin vessan, tyhjensin pyykkinarun ja järjestelin hirmuna kaikkea, kuten esimerkiksi sen ihanaisen korin kirjahyllyssä, johon heitetään aina kaikki se, mille ei parempaa paikkaa viitsitä tai osata keksiä. Ah. Järjestellessäni mietin, onko olemassa ensimmäistäkän kotitaloutta, jossa jokaiselle tavaralle ihan oikeasti on virallinen sijansa. Ja vieläpä siis sellainen paikka, josta kyseisen esineen voi ainakin useimmiten oikeasti löytää.

Ja miksi sakset, kynsileikkuri, terotin, miljoona pientä ja epämääräistä lappua (joille on kirjoitettu pientä ja elintärkeää tekstiä koskien gradua) sekä pyykkituvan avain eivät löydä paikkaansa maailmassa toistuvista yrityksistä huolimatta? Nuo kotitaluotemme syrjäytyneet koulupudokkaat. Löytäkää jo toimijuus elämäänne, älkääkä alistuko pelkiksi tahdottomiksi esineiksi, elämättömässä elämässänne ajelehtiviksi päämäärättömyyksiksi!

Pisteitä 9, yhteensä 14.

Mukava maanantai viikolla 4

Olemme takaisin.

Oli hyvä päivä. Luulin etukäteen tylsäksi ja ikäväksi, mutta ei. Sain töitä. Tuosta vaan. Hyviä töitä, jotka vastaavat sitä, jota voin sanoa toivottavasti ensi syksyyn mennessä koulutuksekseni. Miten minulle, jolle koskaan ei käy kuinkaan, näin kävi?

Ja innostuksessani tyhjensin sitten astiakaapinkin, että hahaa vaan. Tiskaa tirautin ja järjestellä jämäytin, jotta olisi mihin työpaperit(!) laskea.

Viisi pistettä ja vieläkö on villihevosia -merkki!

Lomaa kaikesta

Laitimmaisetkin lahjat ostettu. Ja hirveesti tehty kaikkea. Mutta mies oli mieltä, ettei ennen joulua enää lasketa. Hyvähän sen on sanoa, kun se ei ole laittanut ristiin kovinkaan montaa tikkua. Mutta huomenna reaalistuvasta lomasta on niin hyvä mieli, että menköön.

Mikä hevimätössä miestäni niin kovin kiehtoo?

Luin ensin väärin. Mikä hevimätössä mielestäni niin kovin kiehtoo? Le ero. Niin, niin pieni, mutta niin niin suuri, sillä edelliseen olisin voinut vastata kahdella sanalla. Ei mikään. Nyt joudun käyttämään kaikkiaan 19 sanaa.

Oisko nopeus, melodiat, riffit, aggressiivisuus, voimakkuus, synkkä kansitaide, johonkin kuuluminen, pään nyökyttely, jopa ravistelu, hevimättäjien persoonallisuudet, suggestiivisuus, seksi ja päihteet?

Tuttu juttu.